Virvon, varvon, suklaat survon

Tänään oli taas se päivä vuodesta, jolloin Lumppu sai ja paljon. Muina päivinä saa osakseen lähinnä vieraannuttavia katseita, kun harppoo kulmilla.

Vaan ei tänään. Vaikka Lumppu ei heilutellut käsissään yhtään virpomisoksaa, eikä posmottanut loitsuja kuin mielessään, suklaata sateli vastaantulevilta lapsilta.

Olivat jotenkin pelokkaan oloisia.

Syystäkin.

Punaviinin somasti punertamat posket ja helakaksi turvonnut nenä toimivat hyvin tänä Palmusunnuntaina. Viisi viikkoa pesemättä olleet hiukset ja liiasta koneella olosta rähmäisiksi liimaantuneet silmät täydentävät noita-lookkia. Mustiin pukeutunut Lumppu oli noidista noidin. Vastaan tulevat pikku-trullit katsoivat kateellisina, ja moni halusi aran uteliaasti tietää, miten tulla noin pelottavan näköiseksi. Lumppu lupasi kertoa, jos saisi suklaata palkaksi.

Nyt on maha täynnä suklaata.

Ja lapsilla tieto.

-SusuPetal

Herääminen

Mikä erottaa Lumpun karhusta?

Kun karhu herää talviunilta, se karjuu nälkäänsä, heittelee löystynyttä nahkaa tieltään ja käy ruuan kimppuun.

Kun Lumppu herää talviuniltaan, se karjuu ensin nälästä, vaikka on koko talven syönyt, sitten se kiljuu kauhusta, katselee äärimmilleen pingottunutta vatsanahkaa ja miettii, että pieni paasto voisi olla tarpeen.

On siis kaksi viikkoa aikaa tarkkailla ruoka-aineympyrän ja lautasen koostumusta ennen pääsiäistä, jolloin saa taas syödä suklaata, mämmiä, pashaa, mätiä, kirjolohta, lisää suklaata, smetanaa, suklaata, mämmiä, punaviiniä ja vähän suklaata. Karhut eivät syö suklaata.

Kaksi viikkoa menee nopeasti.