Alennusmyynnit tulivat ja menivät, mutta koska Lumppu ei todellakaan tappele viiden euron hintaisista topeista keskenkasvuisten teinien kanssa tsiinatrikootissa tai hamstraa sou laast siison bluuberriä stokkalla tai yritä survoa persustaan xxxl-kokoisiin kapreihin hooätämmässä, ei kesän suuri kulutusjuhla mitenkään päässyt haittaamaan auringosta nauttivaa Lumppua.
Alennusmyyntien sijaan, säiden nyt viilentyessä ja nautiskelun siirryttyä sisätiloihin, Lumppu päätti tuunata vanhasta uutta. Silmiin nimittäin osui kaamean valkoinen vaate, joka vei ajatukset tulevan talven järkyttäviin lumikasoihin. Pelastaakseen mielenrauhansa jotain oli tehtävä. Pullosta inspiraatiota antava huikka ja töihin.
Pöytä tai muu työskentelytila kannattaa suojata sanomalehdellä. Hesari käy enemmän kuin hyvin tähän käyttöön, Turun Sanomat vielä paremmin ja jos talouteen sattuu jostain syystä tulemaan Parnasso, sitä voi kerrankin hyötykäyttää.
Otetaan valkoinen (yäk) vaate, levitetään se pöydälle. Se puoli ylöspäin, joka halutaan tuunata. Voi se puoli olla alaskinpäin, mutta sitten homma vaikeutuu entisestään ja inspispullo ehtyy ennen projektin valmistumista.
Vaatteen sisälle työnnetään paksua paperia. Yritetään pitää paperi suorassa ja sileänä, eikä kurtussa. Naama saa olla kurtussa, sillä tämä on tylsää hommaa.
Ennen projektin alkua Lumppu on käynyt artesaanipikkuserkkunsa luona lainaamassa työvälineet, sillä ei kannata ostaa mitään, jos voi lainata.
Työvälineet ovat kangasvärejä, siveltimiä, kertakäyttölautanen ja vettä. Lautanen voi olla myös Arabiaa, mutta kertakäyttölautasissa on se etu, ettei niitä tarvitse tiskata. Ellei sitten halua syödä niistä jouluna. Tosin sillin voi syödä suoraan purkista, jolloin lautanen on turha.
Lautaselle lorautetaan eri värejä. Mistä nyt tykkää ja joiden purkkien korkit saa auki. Kastetaan sivellin veteen, pyöräytetään sivellintä (mutta vain sen harjaspäätä) värissä. Tämä Lumppu käytti tuunauksessa pollock-tekniikkaa, jonka amerikkalainen Jackson-poika kehitti 40-luvulla. Valutetaan tai roiskautetaan reippaasti sivellintä vaatteen yllä. Toistetaan siveltimen kastamiset veteen ja väriin ja roiskitaan. Tämä kohta tuunaamisessa on todella hauskaa. Roisk ja roisk ja spläsh ja spläsh. Valu, valu, valu.
Roiskimisen jälkeen huomaa, että koko huone on kattoa myöten roiskeissa. Valujälkiä löytyy lattialta. Tahroja voi pyyhkiä sillä aikaa, kun vaatteessa olevat maaliläiskät kuivuvat. Tai sitten voi jatkaa seinille roiskimista ja sisustaa kotinsa jännillä kuvioilla, jotka eivät todellakaan ole sapluunajälkeä.
Voi myös istua sohvalle ja nauttia juomasta ihan rauhassa ja hosumatta.
Kun vaatteessa olevat maaliklimpit ovat kuivuneet, seuraa tylsin vaihe. Silitysrauta on lainattava naapurista. Naapurissa ei ole mitään vikaa, mutta silittäminen on niin booring. Nyt on kuitenkin myönnyttävä pakon edessä, sillä maalitahrat eivät tule pysymään vaatteessa, jos ei niitä silitä. Älytöntä, mutta totta. Pesu saattaa tuhota luovuuden tuloksen.
Joskus se on ihan hyväkin juttu, mutta ei nyt.
Otetaan talouspaperia, lätkäistään se silitettävän kohdan päälle ja silitetään parin-kolmen minuutin ajan. Todella pitkästyttävää, mutta aikaa voi tappaa nousemalla varpaille rytmisesti. Nilkat hoikentuvat, pohkeet vahvistuvat ja reidet kiinteytyvät. King saiz-vaatteen silittäminen kestää niin kauan, että seuraavana päivänä ei lihaskipujen vuoksi pysty kävelemään. Mikä on ihan hyvä juttu, sillä voi viettää huilipäivän tekemättä mitään.
Kun silitys on tehty, vaate voidaan pukea ylle. Ja katso: se on todella tyylikäs, täysin uniikki ja siinä on sitä käsityöläisen ja kotikutoisuuden tuntua, joka leimaa Lumpun tyyliä.
