Tässä ihan tällänen tavallinen tylsä avatar, ei kauheasti tee vaikutusta. Mutta ei hätää.
Otamme esille virtuaalimeikkipussin, puuteroimme ihomme isolla Fuzz Softilla, vaihdamme hiukan pienempää kärkeen ja levitämme luomiväriä ja huulipunaa. Värisävyjähän on 16 miljoonaa!
Lopuksi voimme lisätä vaikka tekosilmät! Ja huulet! Ihan yhtähelposti kuin ennen lisäsimme esim. tekoripset. Ai niin ja huomatkaa hiusten sävytys!
Kohta on kesä ja pikkuruisten minihameiden alta alkavat alushousut vilkkua. Sehän on viimeisintä muotia Ameriikassa. Ollut tosin jo aika kauan, mutta nyt se on rantautunut Suomeenkin. Kaikille ei kuitenkaan valitettavasti ole luotu selluliittivapaata unelmavartaloa ja yleisen paheksunnan takia vain harva rohkenee olla tyylitajuinen. Minä kuitenkin olen keksinyt ratkaisun ongelmaan ja haluan olla luomassa aivan uutta tyylisuuntausta.
Siis sehän on ihan tutkittua faktaa, että alusvaatteet nostavat itsetuntoa, jos ne ovat kauniit. Siitä huolimatta, vaikka ne eivät näy! No daa, mietinpä vain että miten korkealle se itsetunto nousisi, jos alusvaatteet näkyisivät! Ja myös tältä pohjalta haluan esitellä uuden tyylilookin.
Kyllä näissä kelepaa! Lähdenkin tästä heti itse testaamaan pikkareiden vaikutusta itsetuntooni! Toivottavasti eivät ole liian sexyt. Mitä mieltä olette?! Vois samalla käydä ostamassa parit uudet pikkarit, koska kesähän on tunnetusti kuuma ja pitkä, mm... Näin saa helposti myös vaihtelua pukeutumiseen.
Ps. Huomatkaa aina ikimuodikkaat kaksiraitaverkkarit! Kahdesta en luovu ja toinen on nuo verrkkarit!!!!!!!!!!!1
--
Nyt viikonloppuna on oivallinen tilaisuus jalkautua ja haistella globaaleja trendejä, sillä Helsingissä on Maailma kylässä! Loistava tilaisuus bongata kuuleimmat uutuudet rättikojuissa, hoteimmat villitykset koruissa ja ehdottomat mustit mitä tulee kansainväliseen presentaatioon. Ja mikä parasta, ekologisesti! Ilman lentämistä Milanoon, Pariisiin, Nykiin ja Tallinnaan! Maailma säästyy! Hyvästi lentomatkan turvottamat jalat!
Ei paha, vai mitä? Musta on must.
Seppälän mallinukke tänään Ison Omenan Seppälässä. Anteeksi kuvan pienuus, mutta ei ollut kuin kännykkä mukana.
Muotihan ei ole ainoastaan meidän tyttöjen yksinoikeus! Siksi pikainen raportti täältä rapakon takaa. Idols kuume nousee kuin kanan häntä ja tänä iltana nämä herrat astuvat lavalle, mutta minäpä pääsinkin tapaamaan heitä juuri ennen h-hetkeä, ja arvaattekin jo varmaan, että tyylivinkeistä on kyse. Iso-David kertoi, että cowboy-muoti on hänelle ollut aina sydämen asia, kun taas Pikku-David vannoo luolamiehen asujen nimeen. No nyt on sitten jännät paikat, kumpi voittaa! Koskapa uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa, että voittaja määrittelee ensi kesän miesten muodin.
Kysäisin Paris Hiltonilta, että mitä mieltä hän on, että voisinko kenties tehdä pienen haastattelun poikaisen erääseen suomalaiseen erittäin arvovaltaiseen ja tunnettuun blogiin. Hän ilahtui heti kovin, ja kysäisikin sitten heti, että tarkoitanko Lumppuja ja Lureksia. Voi sitä kikatusta, joka siitä seurasi.Vaatteiden ostaminen on vihoviimeistä. Inhoan shoppailua, vihaan vaatteiden sovittamista ja itara sydämeni vuotaa verta, jos minulle yritetään myydä perusteepaitaa kolmellakymmenellä eurolla.
Toisaalta, sehän ei ole tyhmä, joka tarjoaa kalliilla, vaan se, joka suostuu maksamaan.
Tänään kiertelin Tikkurilassa (joo, se on Vantaata…) eri kirpputoreja ja kierrätyskeskuksessakin piipahdin. Hihaan tarttui muutakin kuin pölyä. Taannoinen Turun reissuni ja siellä näkemäni väriloisto saivat minut sortumaan hippihippililaan, maata viistävään mekkoon, joka kätkee hyvin allensa tulevan grillikesän aikana hankitut grillikilot. On se muuten kummaa, että kesällä muka syödään kevyesti edullisia vihanneksia ja hemmotellaan stressimahaa terveellisillä salaateille. Hah, grillimakkara ja olut eivät todellakaan kevennä oloa kesällä. Kuka muka laihtuu kesällä?
No, hippimekon hinta oli kaksi euroa. Ei paha.
Viinipunainenkin on aika hippiä, joten mekon ylle vilpoisina kesäiltoina siinä makkaran hiiltymistä odotellessa, voin heittää harteilleni joustosamettisen paidan. Näppärä pystykaulus suojaa kurkun käheytymistä.
Hintaa yksi euro.
Löysin aivan ihastuttavan siivoustakin kolmella eurolla! Se, että en pahemmin siivoa, ei estä omistamasta siivoustakkia, varsinkin kun kuosi oli pirteä tiikeri.
Kaiken tämän väriloiston jälkeen oli pakko saada mustaa. Viidellä eurolla lähti mukaani joustosamettinen tunika, joka jättää olkapäät paljaaksi, mutta jossa on kuitenkin pitkät hihat. Metkaa. Kotona tunika osoittautui hieman liian tyköistuvaksi, vaikka grillikausi ei ole vielä alkanutkaan, joten lahjoitin vaatteen eteenpäin.
Vakosamettinen, goottihenkinen pitkä, musta liivi oli ihan must. Näin heti, että se ei mahtuisi minulle, ei vaikka lopettaisin syömisen viideksi kuukaudeksi, mutta tiesin erään, jolle se sopisi, joten liivi lähti mukaani kolmella eurolla.
Tässä vaiheessa tajusin, että olin säästänyt rutkasti rahaa, aikaa ja hermoja, joten palkitakseni itseäni menin vielä Lidliin ja ostin superhalpaa lonkeroa illaksi, jotta saisin lohtua Ruotsin hakatessa Suomen lätkässä.
Kerrassaan säästeliäs päivä, ja mikä parasta, jotkut ostamani vaatteet todellakin mahtuivat minulle.
Eivät ne aina tee niin.
Huolestunut lukija lähestyi toimitusta ja halusi ehdottomasti tietää, miten tämän kevään suurin hottis ja must Pandalook saadaan taiottua kasvoille.
Monet hankkivat silmänsä mustaksi väkivaltaisessa suhteessa, mutta me täällä toimituksessa emme todellakaan voi suositella tätä tapaa. Jätä se kusipää. NYT! Heti!
Suositeltavampi tapa saada mustat silmänaluset on nukkua vähän ja viettää valveillaoloaika tietokoneella. Varsinkin uuden Blogilistan tihrustaminen ja Lumppuja ja Lureksia-blogin etsiminen omista suosikeista, tuottaa silmien alapuolelle mukavan harmahtavat varjot. Me täällä toimituksessa olemme viime päivinä yrittäneet jäljittää niitä kuuttakymmentä tilaajaa, jotka katosivat Blogilistan uusimisen myötä, ja voin kertoa, ettei yhdenkään toimittajan iho näytä enää kovin kuulaalta.
Tihrusta nyt siis vielä kerran suosikkisi läpi ja jos et löydä Lumppuja listalta, tilaa meidät!
Kaikkein takuuvarmin tapa on tukeutua meikkeihin, kuten alla olevassa kuvasta näemme. Meikeissä on se hyvä etu luomumustiin silmänalusiin verrattuna, että myös luomet saavat veikeän pandakerroksen. Muutama sipaisu mustaa luomiväriä, ripsiin väriä ja kulmakarvat koneella pois. Uudet kulmat saat muotoiltua mukavasti mustalla kajalilla. Muistakaa, krapulassa ei kannata viivoja vedellä.
Siinä minä kävelin, mustaan pukeutunut kolea tyylibloggaaja, Turun kaduilla, coolina kuten aina huolimatta armottomana paahtavasta auringosta. Mustien housujeni lahkeista pilkottivat paljaat, kaupungin pölystä mustuneet varpaat mustissa sandaaleissa ja lähes huomaamaton tuulenvire viilensi kalvakkaa ihoani. Musta tunikani suojasi talven kelmentämiä käsivarsia, pandameikkini oli juuri kohdallaan ja tunsin oloni varmaksi kuten aina. Olin helvetin hyvän näköinen ja tyylikäs. Olinhan minä.
Epämääräinen pärinä selkäni takana sai minut kääntymään. Karistin tuhkat savukkeestani puolihuolimattomasti katukivetykselle ja annoin katseeni pyyhkäistä horisonttia, josta minua lähestyi rummun kumu ja värisinfonia. Korjasin aurinkolasejani tiukemmin silmilläni, vetäisin muutaman hätäisen henkosen savukkeestani ja katsoin kulkuetta, joka lähestyi minua uhkaavasti. Kilinää, kalinaa, helinää ja mahdoton määrä sifonkia leijui luokseni. Värien kirjo sai tietokoneen näyttöruutuun ja mustavalkoisiin valokuviin tottuneet silmäni kipinöimään alkavaa migreeniä. Värit vyöryivät ylleni ja tunsin jaloissani heikotusta.
Mikä oli tämä kumma kansa, joka ei tajunnut, että ainoastaan musta oli must ja hot! Mikä turkulaisiin oli mennyt? Miksi he kilisivät niin paljon? Miksi he liikkuivat tuolla tavalla?
Muistin hämärästi olevani itsenkin born in Heideken, mutta mitään muuta en muistanut. En ainakaan tuollaista värikylläisyyttä. Vai….ehkä…kenties…ja hyvin, hyvin hitaasti, savukkeen natsan alkaessa jo korventaa sormenpäitäni, aloin muistaa… olihan minulla ollut hippikausi silloin kauan, kauan aikaa sitten, ennen kuin mustasta tuli must. Hippi. Hippi!!!! Make love, not war! Make love, not babies!
Alennusrekistä (onko muunlaisia) vapisevat sormeni poimivat tunikan, joka ei ollut musta. Uskaltaisinko? Voisinko? Kykenisinkö? Menettäisinkö katu-uskottavuuteni, jos pukeutuisin lilaan….
Se jää nähtäväksi.
| Olen vakituinen lukija, koska... | |
| olen todella älykäs. |   |
| olen todella kaunis. | |
| olen sekä todella älykäs että todella kaunis. | |
| tämän blogin kirjoittajat ovat muodin edelläkävijöitä. | |
| ...mä mikään **tun vakituinen oo!!!!!! | |
Kun 50-vuotispäivä lähestyy, saattaa kuka tahansa joutua paniikin valtaan avatessaan vaatekomeron oven. Mitä panna päälle, jos ne tai ne tai ne tai nekin tulevat syntymäpäivänä ovesta sisään, vaikka lehti-ilmoituksessa nimenomaan lukee: MATKOILLA. Ei ole taaskaan mitään päälle pantavaa, saattaa todeta hermostuneena (itselleni kyllä huomautettiin, että alastiko muka aina kuljet?).
Hätä ei ole yleensä sen näköinen kuin miltä se aluksi vaikuttaa. Viisikymmenvuotiaalla on kaapissaan aivan varmasti musta takki, koska hautajaisia on ollut jo sen verran että hankinta on ollut tarpeen. Ellei ole, se kannattaa sinne hankkia, koska hautajaisilta ei nyt-vaan-voi-välttyä ja samoilla vaatteilla voi haudata sitten koko suvun. Kirppareilla on hyvin saatavilla mustia vaatteita - etenkin takkeja. Sitä paitsi musta takki on aina tyylikäs ja takin kanssa voi pitää niin pitkiä housuja kuin hamettakin ja siksi tässä ei paneuduta alaosaston oikeastaan lainkaan. Sen kun voi valita.
Musta korostaa värejä, joten takin alle kannattaa laittaa jotain värikästä. Kuvassa näkyvä oranssihuivi ja punainen t-paita on stailattu päivänsankarin värimaailman mukaisesti ja antaa juhla-asuun tarvittavan värin. Paita kannattaa valita huolella. Tässä nimenomaisessa stailauksessa otettiin huomioon päivänsankarin omat toiveet.
– Entäpä jos haluan päästä joistain vieraista eroon, hän kysyi huolestuneena, jolloin keksimme vaatteilla vihjailun. T-paita löytyi sattumalta kirjakauppa Sammakosta (nykyäänhän apteekeista saa pornoleluja ja postista suklaata ja, niin, kirjakaupasta vaatteita). Päivänsankari vain avaa takkinsa ja aremmat vieraat ehkä alkavat siinä vaiheessa vetää takkia päällensä eteisessä.
Tärkeä yksityiskohta takin rintapielessä on vasenpuoli, johon laitetaan rintamerkit ja muut ansiomerkit, jollaisen jokainen näppäräsorminen askartelee tuossa tuokiossa. Kuvassa näkyvä ansiomerkki on askarreltu komerosta löytyneistä lahjanauhoista ja keskelle on liimattu Tiimarista ostettu punainen jalokivi (tämä on totta: paperitarvikekaupasta saa jalokiviä). Sävyt sopivat hyvin toisiinsa ja punainen jalokivi kertoo päivänsankarin suuresta ja jalosta sydämestä.
Asia, jota Ei pidä missään nimessä unohtaa on alusvaatteet ja sukat. Pitsiä sen olla pitää !
Kuvan alushousut on löydetty kirpputorilta ja niissä on jopa kätevät pienet sivutaskut, johon tietenkin voi kätkeä tarpeen mukaan tarpeen mukaisia asioita.
Ja sukat sitten. Polvisukat ovat vallan kätevät, koska kuohuviiniä voi läikkyä housuille tai hameelle ja kesken juhlien päivänsankarin on päästävä eroon kastuneista vaatteista.
Näitä veikeitä polvisukkia saa edullisesti, mistä tahansa marketista. Pitsireunaisissa polviin asti ylettyvissä alushousuissa ja näissä polvisukissa voi juhlia jatkaa vaikka tanssimalla cancania aamuun asti.
Entäs sitten rintaliivit? Tähän asukokonaisuuteen ilmanmuuta mustat, jos nimittäin käy niin että juhlien edetessä sattuu jotain roiskahtamaan myös puserolle ja sekin on riisuttava, niin silti päivänsankarin kokonaistyyli säilyy eheänä, olkoonkin että päivänsankari olisi kuinka kuohuviinissä tahansa.
