perjantai 18. huhtikuuta 2008

Pauliinan nuoruusmuisteloita

90-luvun alkupuolella murrosikäänsä eläneet muistanevat grungen, tuon liian suurien likaisenvihreiden villapaitojen, ruudullisten flanellipaitojen ja (käytössä, ei pesussa) kuluneiden, risojen ja lököttävien Levi's-farkkujen suuntauksen. Oleellista grungessa oli rasvainen, harjaamaton tukka, maiharit tai venähtäneet tennarit ja murjottava ilme. Tyyli sai muotitoimittajat haukkomaan henkeään ja jopa enteilemään muodin kuolemaa.

Grunge on jälleen tuloillaan, mutta miten onnistuu katu-uskottavuus 90-luvulla syntyneiltä teineiltä? Kaupat pullottavat eri tavoin kuluneiksi pestyjä farkkuja ja kampaamoliikkeistä ja kosmetiikkaosastoilta voi ostaa muotoilutuotteita, joilla saa hiukset likaisen näköisiksi. Flanellipaidat ovat olleet jo niin kauan pois muodista ettei niitä löydy kuin eläkeläisukkojen kaapeista. 

Siinä missä suuret ikäluokat ovat muistuttaneet jälkipolviaan siitä, kuinka kouluun piti kävellä umpihangessa kilometritolkulla ja ruoaksi sai vain klimppisoppaa tai jauhomykyjä eikä kukaan silti valittanut, voimme me pullamössösukupolven osakkaat nälviä seuraavaa polvea siitä, että meidän nuoruudessamme sentään farkut kulutettiin katu-uskottaviksi itse, ja jos tukkaa halusi pitää takkupehkona, se jätettiin yksinkertaisesti harjaamatta, eikä aseteltu huolettoman näköiseksi kampaamosta ostettujen töfnien avulla. Henkkamaukan ja Zaran viikoittain vaihtuviin valikoimiin tottuneilta teineiltä pääsisi varmaan parku jos pitäisi käyttää samoja farkkuja niin kauan että ne ovat kuluneet. Johan tässä teiniangstikin kärsii kolauksen, liekö murjotuskaan yhtä asenteellista ja elämäntuska niin suurta kuin allekirjoittaneen nuoruudessa?! Kurt Cobain kääntyisi varmasti haudassaan jos tietäisi. 

Grunge taitaa sittenkin olla kuollut.  

Ps. Ja teille, armaat 90-luvulla syntyneet, jotka ihmettelette kuka ihme oli Kurt Cobain: Nevermind.

12 kommenttia:

hepoliini kirjoitti...

Sorry, mä en huomannut, että sä olit julkassu välissä (oisin pitänyt hieman taukoa sitä ennen!!)!!

Apua.

Pauliina kirjoitti...

Höh! Eihän se mitään. Huvitti vaan kun oltiin niin yhtäaikaisia :)

hepoliini kirjoitti...

Jee, Nirvana, Grunge!

T: myös nuoruuttaan siihen aikaan viettänyt

hepoiini kirjoitti...

No hyvä sit :)

SusuPetal kirjoitti...

Katu-uskottavuus ja slummailu vaativat aikaa ja rahaa. Myös kestävyyttä.
Kyllähän siitä syntyy angstia...:))

Elegia kirjoitti...

Heh, ennen muinoin sen bed hair -lookin sai tosiaan olematta harjaamatta tupeeta aamulla. Nykyään nuorisolta menee sexyn sänkytukan tekemiseen varmaan väh. tunti ;D

Minulla taitaa olla jopa kaapissa vielä grunge-vaatteita. Oli värejä ja raitaa, huh!

Minja kirjoitti...

Mulla olis kaapissa joku outo jäämistö niitä flanellipaitoja (nolo tunnustus) jos joku tahtoo! :D

Mymskä kirjoitti...

Minä olen tainnut jämähtää grungeen vaikka en koskaan ole tietoisesti sitä tyyliä suosinutkaan. Tukkaa en ole juuri kammannut vuosiin. On seksikäs sänkykamariluukki ihan joka päivä ja ihan luonnostaan. Pesen sen sentään aina välillä.

Flanellipaitoja pidin joskus (en enää, nyt ne taitavat olla mökkigarderoobissa), mutta se oli eri heimon tunnusmerkistöä.

Pauliina kirjoitti...

Täytyy myöntää että etenkin bed hair look on jäänyt grunge-ajoista erityisesti päälle.

Susu, niin, ehkä se angsti vaan lähtee eri asioista liikkeelle kuin omassa nuoruudessani.

SusuPetal kirjoitti...

Pääasia, että on angstia:)

bambi kirjoitti...

Ja kas, meikähän on sit taas ollut muodin edelläkävijä... Jo viimeiset 15 vuotta!

- Käännän sen mieluummin niin päin kuin hyväksyisin olevani jämähtänyt! :D

Luonnonkihara pehko on bedhairiksi onnen omiaan, tosin muutamankymmentä senttiä kun lyhentäisi pörheyden maksimoiseksi niin a vot!

Paitsi onkos muuten tälläsillä muoti-ilmiöillä jotain ikärajaa, hmm...?

I think I'm just happy kirjoitti...

Tiedän hyvin, kuka on Kurt Cobain!!