Pauliinan nuoruusmuisteloita

90-luvun alkupuolella murrosikäänsä eläneet muistanevat grungen, tuon liian suurien likaisenvihreiden villapaitojen, ruudullisten flanellipaitojen ja (käytössä, ei pesussa) kuluneiden, risojen ja lököttävien Levi's-farkkujen suuntauksen. Oleellista grungessa oli rasvainen, harjaamaton tukka, maiharit tai venähtäneet tennarit ja murjottava ilme. Tyyli sai muotitoimittajat haukkomaan henkeään ja jopa enteilemään muodin kuolemaa.

Grunge on jälleen tuloillaan, mutta miten onnistuu katu-uskottavuus 90-luvulla syntyneiltä teineiltä? Kaupat pullottavat eri tavoin kuluneiksi pestyjä farkkuja ja kampaamoliikkeistä ja kosmetiikkaosastoilta voi ostaa muotoilutuotteita, joilla saa hiukset likaisen näköisiksi. Flanellipaidat ovat olleet jo niin kauan pois muodista ettei niitä löydy kuin eläkeläisukkojen kaapeista. 

Siinä missä suuret ikäluokat ovat muistuttaneet jälkipolviaan siitä, kuinka kouluun piti kävellä umpihangessa kilometritolkulla ja ruoaksi sai vain klimppisoppaa tai jauhomykyjä eikä kukaan silti valittanut, voimme me pullamössösukupolven osakkaat nälviä seuraavaa polvea siitä, että meidän nuoruudessamme sentään farkut kulutettiin katu-uskottaviksi itse, ja jos tukkaa halusi pitää takkupehkona, se jätettiin yksinkertaisesti harjaamatta, eikä aseteltu huolettoman näköiseksi kampaamosta ostettujen töfnien avulla. Henkkamaukan ja Zaran viikoittain vaihtuviin valikoimiin tottuneilta teineiltä pääsisi varmaan parku jos pitäisi käyttää samoja farkkuja niin kauan että ne ovat kuluneet. Johan tässä teiniangstikin kärsii kolauksen, liekö murjotuskaan yhtä asenteellista ja elämäntuska niin suurta kuin allekirjoittaneen nuoruudessa?! Kurt Cobain kääntyisi varmasti haudassaan jos tietäisi. 

Grunge taitaa sittenkin olla kuollut.  

Ps. Ja teille, armaat 90-luvulla syntyneet, jotka ihmettelette kuka ihme oli Kurt Cobain: Nevermind.